Intro (osa 2/2)

Vihdoinkin, on tullut semmoi mieliala, että kirjoittelenpas nyt blogiin. Ja onnettomana tajusin, että Introhan on kesken ;'( Parasta jatkaa.



Musiikissa on itselleni henk.koht tärkeää, että musasta tulee fiilis päälle :') Sanon nimenomaa fiilis, koska sieltä sydämestä saattaa putkahtaa mitä vain :0 Iloinen, surullinen, innostunut, masentunut, kilpailun haluinen. Ja lyriikoissakin on %50 siitä hyväksönkö biisin/esittäjän. Sekopäiset lyriikat on niin jee :'D Tietty se riippuu ihan mielialastakin. Joskus mä haluun sellasta kamaa, josta suorastaan tuntee, että kädet menee sun sisälle, ottaa sieltä sydämen ja pistää sen kirjaimelliseksi mäsäks. Mutta sekopäiset lyriikat ovat siinä mielessä hyvät, kun ne saa paremmalle tuulelle jos melodiakin on semmoi kannustava. Siinäs, ku se laulaja selittää (laulaa :'D) omiansa hassusti, niin eikös hymy ala nousta naamataululle? :>



MUSA JOTA EN HYVÄKSY. (oli oikee pakko punasena pistää)
Semmone kissanäänivenytysoksennus. Ideaton niin monen esittäjän tapainen musa. Puistattava POP (sekin punasel.) ei oikein mun musaa. Valittakoon sen verran miten paljon jaksaa, mutta minä jaksan enemmän. Ja muuten sen suhteen miten sen musansa ympäriinsä kuljeksii. En perkele halua olla 50 ämmä, mutta saatana SIVULLISIA HENKILÖITÄ EI EHKÄ KIINNOSTA KUUNNELLA SUN 50CENTEJÄ RÄDIÖ NRJ LADY GAGOJA ETC! mullistava tietona: kuulokkeet on jo keksitty. Mitäs muut pitäis jos tulisin pokkana soittaa jotain screamokarjuntadeathcorea täysinä stereoista? Varmana kaikki ois himo ilosii.



Noh riittää tuo pauhaaminen lopetan tän tältä erää. Postauksia tulee sillon tällöin, kun jaksan niitä tehä ja kuten jo varmaan tajusittekin olen melko laista persoona :'D Eli en pidä tätä minkäänlaisena superuberduber tärkeänä juttuna johon pitää kirjoittaa joka päivä tai muuten kuolee. Mukavana ajanviettona vain 8)